''Ei tästä mitään kunnon ratsua tule''
Eräs useamman hevosen ja ponin myynti-ilmoitus kummitteli facebookin etusivulla. Olin pariin otteeseen vilkaissut julkaisua. Vain kuitenkin yksi kiinnitti huomioni. Ruunivoikko ratsuponi ruuna. Katselin ilmoitusta ja tarkastelin ponia pidemmän aikaa. En kuitenkaan päätynyt ostopäätökseen.. Jonkin ajan kuluttua huomasin saman ilmoituksen, ponia ei oltu vieläkään ostettu. Siinä sitten näin tilaisuuteni ja otin yhteyttä myyjään.. Vekku oli minun! Pian kävinkin noutamassa Vekun itselleni.
Vekku oli ensivaikutelmalta mukavan oloinen, eikä ratsastuskaan poikennut mitenkään normaalista. Kuitenkin heti tuli ilmi Vekun suuret askellajit ja hyvin eteenpäin pyrkivä luonne. Hiukan lihaksiton se oli selästä ja jaloista. Sen huomasin valitettavasti myöhemmin. Ensimmäiset hyppykerrat olivat kamalia, hypyt olivat kauhean matalia ja paikalleen jämähtäneitä. Laskeutumiset olivat kovin huteria ja kompuraisia ja Vekun laukka.. siinä ei ollut kehumista, vaikkei ruunalla ravitaustaa ollutkaan. Mielessäni kävi jo ajatukset ''ei tästä mitään kunnon ratsua tule, ehkä korkeintaan puskapolle'' Vekku ei ollut siis loppujen lopuksi niin kauhean lupaava, vaikka ylsikin GP tasolle, kuulemma, todettiin että Vekku on kuitenkin korkeintaan vaikea A tasoltaan.. Heti kun saimme enemmän lihaksia ja Vekku jaksoi taas mennä enemmän siitä tuli entistäkin vaikeampi hallita, innokuutensa ja reippautensa vuoksi. Eikä meillä ollut mitään erikoisempia piuhoja ruunalle. Kun Vekku viimein tuli hiukan enemmän hallintaan ja lihaksia tuli taas lisää ja laukkakin alkoi paranemaan pikkuhiljaa Vekulle todettiin heilurikaula, valitettavasti.. Että ärsytti ja puistatti. Niinpä Vekku lomalle!
Lomien jälkeen oli entistäkin mielenkiintoisempaa ratsastaa Vekulla. Kuitenkin saatiin sitten käyttöön sivuohjat, hallittavuus parani jopa ilman sivuohjia, laukka parani huomattavasti, lihaksisto kehittyi ja kaikki muukin. Viimein Vekusta on tullut sievä ja kiva poika! Vaikka vieläkin nämä hurjan vauhdikkaat askellajit ovatkin tallella ja eteenpäinpyrkivä luonne, mutta sehän on enemmän kun toivottua, ei laiskatkaan ponit ole hurjia ratsastettavia. Nyt Vekku on mitä tyytyväisin ratsuponi! Varsinkin kun sai parhaan kaverinsa Fredin. Hyppytyylikin on parantunut ja kaikinpuolin parempaan päin ollaan menossa. Jos voisin vaikka jossain vaiheessa startata jonkin kivan koululuokan tai este?
Kiitos kuitenkin tästä vuodesta Vekku ja toivottavasti olet minulla vielä vuosia....nimittäin surullisen vähän olen Vekusta tänne kirjoittanut, vaivaiset 4-5 postausta jos Vekku on minulla kuitenkin jo vuoden ollut, voih.. Minttakin on kerinnyt punkata täällä 2 vuotta, siitä en kuitenkaan tekstiä saanut aikaiseksi..
