perjantai 23. kesäkuuta 2017

302# Villistä lännestä kotoisin

Tai siis amerikan preerialta.. eikun hetkinen?

Nyt on aika myös blogin puolella esitellä tallin uusin asukas! Nimittäin mitä komeimman värinen mustangi ori nimeltään KV Warlock tai tutummin Loki! Tämän vuoden tammikuussa aloin suunnittelemaan hevosta, jonka tulisi olla uniikki ja ainutlaatuinen. Sellainen hevonen jota ei kenellä tahansa olisi ja päädyin lopuksi haastelliseen, mutta minua tyydyttävään suunnitelmaan. Odotin kuukausia ennen kuin pääsin Kuunvarjon tilausjonoon ja tässä sitä ollaan! Loki saapunee talliin ensiviikon puolella ja sitä ennen minulla on monta rästipostausta tehtävänä ja niin edelleen. Kaikki postauksen kuvat cee Kuunvarjo.

Tulevaisuuden suunnitelmia on niukasti ja takana päin olevia tapahtumiakin tulisi julistaa blogin puolella edes kuvien kera. Jokatapauksessa 7.7.-17 olisi kisat Ulvilassa johon näillä näkymin menossa, mutta kaikkein jännittävimmät uutiset Lokin saapumisen lisäksi on, että menen ensikertaa Porin ulkopuolelle (jos SM-kisoja ei lasketa) kisaamaan! Tämä reissu tapahtuu Legendin kanssa 30.6.-17 jolloin Instagramin puolelta pystyy seuraamaan tapahtumia reaaliajassa. Teen tästä todennäköisesti jonkinsortin postausta blogin puolelle.

Loki sai itselleen hyvin pehmustetut kanget.





Sekä esteille meksikolaiset joista ei myöskään pehmusteita puutu!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

301# Jälleen kisaamassa

Hiljaa hyvä tulee

Hellurei! Olin pitkästä aikaa kisaamassa vähän pienemmissä kisoissa Suden ja Kaken kanssa. Legend oli mukana pitämässä seuraa ja hauskaahan meillä tosiaan olikin. Itse olin aluksi osallistunut vain tyyliluokkiin, kouluun ja näyttelyyn, mutta päädyin menemään Kaken kanssa myös aikaluokkiin loppujen lopuksi. Kisat sujuivat omalta kohdalta ihan ok, mutta olen kyllä jäänyt hieman rapakuntoon. Huomasin myös, että treenaus ja itse kisainto ovat vähän matalalla tällähetkellä. En myöskään suorittanut ratoja kauhean vakavana mikä kertoo motivaation puutteesta. Muutenkin kisojen jälkeen minulle on tullut jonkin sortin lamaantuminen ja ajatukset ''eläköitymisestä'' kisakentiltä ovat olleet päässä jo hetken aikaa, vaikka SM-kisojen jälkeen laitoin itselleni tavoitteeksi edes päästä joskus koulumestaruuskentille, mutta voi olla, että se jääkin vain toiveeksi. Enpä tiedä. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Legend.






Tyyliluokat menivät ihan ok ja olin tyytyväinen puhtaisiin ratoihin Kaken kanssa. Huomasin kuitenkin, että kisojen 4. ja 5. esteelle tuli aina lähestyminen täysin pohjaan jostain kumman syystä, mutta muuten radat olivat suhteellisen onnistuneita. Tyyliluokkiahan oli kolme kappaletta: 10-20cm, 20-30cm ja 30-40cm. Pienimmässä sijoituimme 2. sijalle, 20-30cm voitettiin ja korkeimmassa tyyliluokassa olimme 3. sijalla. Kakelle suoritus ei tuntunut miltään, mutta seuraavaksi olikin edessä extemporee-aikaluokat ja Kaken kanssa en aikaa ole hirveästi edes kisannut, joten kuumotukset olisivat edessä. En myöskään muistanut koska viimeksi olisin startannut aikaluokkia.


Vauhdikas Kake liikenteessä.




Aikaluokat menivät paremmin kuin odotin ja olinkin suhteellisen ylpeä niistä. Ensimmäisessä 10-20cm aikaluokassa tulimme 2. sijalle sillä suoritimme radan aikalailla samanlailla kuin muutkin. Kuitenkin seuraavilla 20-30cm ja 30-40cm radoilla olin päättänyt, että otan ensimmäisen suhteutetun linjan (este, kaksi askelta, este, askel, este) kahdella kokonaisaskeleella poistaen ensimmäisessä välissä yhden askeleen kokonaan pois säästääkseni aikaa ja kyllä se luonnistuikin! Voitimme molemmat seuraavat luokat joten suunnitelma olikin hyvin onnistunut, vaikka itse sanonkin.


Kake näyttää omaan silmään hieman hikiseltä, onko se edes mahdollista?

Seuraavaksi olikin näyttelyt ja kür. Kürin menin samaan vanhaan biisiin, joka minulla oli aina ennenkin ollut ja totesinkin kisojen päätteeksi, että tarvitsen uuden kür-musiikin ja äkkiä. Jokatapauksessa kür meni ihan siedettävästi, vaikka tuntuikin siltä, että en paljoa yrittänytkään radan aikana. Mistä tämä motivaation puute on oikein kotoisin? Ei käryäkään. Sijoituimme suden kanssa 2. sijalle. Näyttelyissä veimme Kaken kanssa tammanäyttelyiden voiton.



Ihastuttava ote ohjasta vai kuinka? Olisiko se motivaation puute?



Susi näyttää hieman sekopäiseltä tässä kuvassa :D

Nähdään toivon mukaan taas pian!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

300# Tavatkaa koiraeläin ja kuvailua

Hetkonen, koiraeläin?

Terveppä terve. Siinä teille oikein reipas kesäinen tervehdys! Ulkoilmassa on nyt mukava mennä, kun lämpöä löytyy melkein + 20 astetta! Joka tapauksessa minulle tuli ihastuttava suomenhevosruuna ylläpitoon ja hän on kutsumanimeltään Susi, josta johtuu hieman erikoisempi otsikko. Tarkoituksena olisi, että Susi olisi minulla tämän kesän ainakin ylläpidossa syystä sun toisesta. Itsellähän ei ollut ajatuksenakaan hankkia ylläpitohevosta, mutta kun kerta oikein tarjottiin - vieläpä varsin ihastuttavaa suomenhevosta - oli tarjoukseen pakko tarttua! Nauttikaa kuvista näin pidemmittä puheitta.



Äiti ojentaa kuritonta lastaan.


Loski ei välittänyt Kallenkaan seurasta.




Suden ja Klaran välillä taisi syttyä jonkinlainen romanssi.





En ymmärrä miksi Kake muistuttaa kaukaisesti arabia näissä kuvissa?

Nähdään taas ensipostauksen parissa :)

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

299# Kuvien muokkauksesta

Kuvien muokkaus on josku suotavaa

Hei jälleen. Nyt on aika vaihtaa muutama sana kuvien muokkauksesta. Itse olen todella, huomatkaa todella, laiska muokkaamaan kuvia, mutta olen yrittänyt ryhdistäytyä viimeaikoina. Varsinkin viimepostauksen kuvissa on käyttänyt aika raa-asti kuvan muokkausta jotta kuvista tulisi omaan silmään sopivia. Lähdetään käymään kuvia läpi!



Ylimmässä kuvassa olen muuttanut kuvan kirkkautta ja kontrastia. Kuten huomaatte kuvassa on paljon selkeämpi värimaailma ns. pirteämpi tunnelma. Alla olevassa kuvassa kuva on selkeästi hieman yli valoittunut eivätkä kaikki värit ole päässeet loistoonsa. Kuva näyttää myös hieman sumealta.

Varsinkin ns. yli valottuneita kuvia on hyvä muokata. Kontrastilla ja kirkkaudella kuvasta saa nopeasti huomattavasti paremman. Kyseisen kuvan muokkaamiseen meni maksimissaan kaksi minuuttia.

Sama muutos alla olevassa kuvaparissa.





Yllä olevassa kuvassa olen jälleen säätänyt kirkkautta ja kontrastia, sekä muokannut kuvan värejä kahdessa erillisessä tasossa jotka olen lopulta yhdistänyt. Olen myös muokannut alemmassa kuvassa näkyvän epäsiistin ns. katon reunan pois näkyviltä joka tekee kuvan yleisilmeestä siistimmän. Olen myös poistanut alemmassa kuvassa näkyvän naulan pois seinästä. Alempi kuva on liian tumma ja epäsiisto katon raja tekee kuvaan inhottavan vaikutelman. Myös seinässä oleva naula kerää huomiota.

Kuvien taustojen ja varsinkin yksinkertaisten taustojen muokkaaminen voi muuttaa kuvien yleisilmettä huomattavasti. Kuvien muokkaukseen kannattaa aina jättää aikaa jos vain itse kykenee. Tälläisten kuvien muokkaamiseen menee muutamasta minuutista kahteenkymmeneen minuuttiin.

Muokkaatteko te kuvianne ja miten?

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

297# SM-kilpailut

Päätähuimaavasta jännityksestä sijoille

Hei! Nyt on aika viimein puhu SM-kisoista ja sen päivän tapahtumista. Aloitetaan aivan alusta ja lähdetään uppoutumaan tämän aivan uskomattoman päivän saloihin.

Lähdimme aamulla seitsemän aikaan kohti Vantaata - tarkalleen ottaen Tikkurilaa - ja fiilikset olivat kaaoksen omaiset. Minulla oli kolmen tunnin ajon aikana henkisten voimien keräys käynnissä, mutta pelkäsin jo pahinta. Pelkäsin mokaavani radan kokonaan, unohtavani sen, unohtavani musiikin ja niin edelleen, mutta sain tuupattua ne ajatukset pois mielestäni. Matka sujui joutuisasti ja pian olimmekin paikan päällä. Pääsimme nopeasti sisään ja ihmisiä olikin tullut jo aikamoinen määrä paikan päälle. Olin yllättynyt siitä kuinka nopeasti rannekkeiden jne. saaminen tapahtui. Olin henkisesti ja fyysisesti valmistautunut jonottamaan enemmän kuin muutaman minuutin. Pakko sanoa, että oli toimiva syteemi! Sisälle kilpailu- ja myyntialueelle pääsimme vasta klo 11 ja ensimmäisenä suuntasinkin hakemaan tilaamaani hevosta Sailalta. Minulla meni lähes puolituntia päästä Sailan ja hänen pöytänsä lähettyville ja pakko sanoa, että myyntialue oli minusta aivan liian ahdas ja välillä teki mieli karjaista ympäröiville ihmisille, että voisivatko he hieman varoa mihin olivat menossa, mutta ujona ihmisenä jäin ihmisten tallomaksi ennen kuin saavutin tavoitteeni ja myyntialueelle en palannut ennen kisan loppua sillä tunsin oloni enemmän kuin epämukavaksi.


Minä ja Bitte katsomassa meitä edeltävän ratsukon suoritusta.

Aloituspuhe alkoikin jo kahdeltatoista jonka jälkeen menin vaihtamaan vaatteeni ja valmistauduin verkkaan lähtemistä. Pakko sanoa, että lihakset tuntuivat aivan kamalilta jo ennen verryttelyä, joka luultavasti johtui päätähuimaavasta jännityksestäni. SM-kilpailut olivat ja tulevat aina olemaan suurin kilpailu johon olen osallistunut. Suurimmat kisat jossa olen itse käynyt ennen SM-kilpailuja olivat n. 30 hengen kisat ja 1100 ihmisen edessä ja tuntemattomien tuomareiden edessä esiintyminen jännitti minua kauheasti. Puoli yksi menin verryttelemään ja verryttelin noin puolituntia ennen kuin oli oman suoritukseni vuoro. Minua hirvitti aivan kauheasti, mutta paikan päällä olevat omat ns. kannustusjoukot kyllä helpottivat oloani hurjasti. Aloitin sitten ratani jännitystä täynnä ja muutama paha töppäys radalla tuli ja ajattelin, että se oli siinä. Ratsastin radan kuitenkin loppuun miettimättä seurauksia.

Ratavideo kür-luokan suorituksestani.

Radalta päästyäni menin äkkiä pukuhuoneille ja hankkiuduin takistani eroon. Olin paniikinsekaisin tunnelmin mennyt takaisin isäni ja Liisan luokse. Yritin vain tasaannuttaa hengitystäni ja estää kyynelten tulvimisen silmistäni. Koin, että olin juuri mennyt elämäni huonoimman radan satojen ihmisten edessä, sekä vienyt varmasti joltain paremmalta ihmiselta paikan kürista. Voi olla, että negatiiviset ajatukset olivat tulleet järkyttävän jännityksen sivuvaikutuksena ja nähtyäni niin monta tasaisasta suoritusta. Voi olla, että en ollut myöskään kovinkaan optimistinen. Isä tokaisi paluu matkallakin, että olin aivan valkoinen ja hän todella pelkäsi, että pyörtyisin siihen paikkaan! Haha. Onneksi pysyin ihan tajuissani. Pakko myöntää, että minä en sijoituksia lähtenyt hakemaan. Lähdin haastamaan itseäni ja katsomaan selviänkö tuollaisen paineen alla ja olenko valmis tuolle tasolle.

Luokan jälkeen kävin ostamassa itselleni juotavaa sillä kaipasin nopeasti sokeria ja jotain juotavaa. Rauhoittumisen jälkeen ihastelin hetken turnajaisesitystä ja vein Lahjan uudelle omistajalleen. Pian kuulutettiin, että kür-luokan tulokset olivat valmiit ja, että palkintojen jako alkaa. Kompuroin paikalle vaihdetuissa vaatteissani ja menin muiden joukkoon kuuntelemaan palkintojen jakoa. En odottanut sijoitusta, sillä kuten aikaisemmin mainitsin koin, että ratani oli epäonnistunut. Kun tajusin, että sijoittuneita olisi kuusi ajattelin, että ehkä me yllettäisiin kuudennelle. Ei. Ehkä viidennelle? Ei. Neljäs ja viimeinen mahdollsuutemme. Ei. Se oli siinä. Olin varma, että nyt minulla ei ollut enää mahdollisuuksia sijoituksiin ja istuinkin hetkeksi portaikolle sillä jalat olivat edelleen jännityksestä hieman kankeana. Kuulutettiin, että siirrytään kolmeen parhainpaan suoritukseen ja tapani mukaan en odottanut liikoja, mutta minun suureksi yllätyksekseni Bitten nimi kajahti mikrofoniin ja kompuroin palkintojen jakoon onnellisena 3. sijastamme! Sitä onnen ja yllättyneisyyden määrää. En voisi olla onnellisempi hevosenomistaja. Bitte oli yllättänyt taas minut ja omista töppäyksistäni huolimatta olimme yltäneet kolmen parhaimman joukkoon viidestätoista osallistujasta!

Ottamani kuva palkinnoista pukuhuoneesta palkintojen jaon jälkeen.

Pisteitä tuli tasaisesti 6-7,5 väliltä, mutta lisätystä laukasta pisteitä sain vain 5,5 josta en suinkaan ollut yllättynyt. Seiskoja oli ropissut lisätystä käynnistä ja passagesta, jotka taisivatkin olla vahvuuteni. Kaikkein yllättynein olin siitä, että 7,5 pisteet - eli korkein pistemääräni teknisistä pisteistä - olin saanut laukkapiruetista, jossa kommenttina on ''hyvä voima''. Pakko sanoa, että se tuli puhtaasti yllätyksenä. Taiteellisista pisteistä oli ropissut kaseja, mutta myös muutama 6,5. Parhaimmat pisteet sain vaikeuasteesta, josta tuli 8,5 pistettä. Kasit olivat tulleet musiikista ja sen tulkinnasta, sekä ratsastajan katseesta ja ryhdistä. Pakko sanoa, että kyllä se riski kannatti! Onnellisena selvisin radasta 69% prosenteilla!

Kisojen h-hetken jälkeen otin rauhallisemmin ja ihastelin kisatunnelmaa. Toki myös näin tuttuja ja juttelin niitä näitä. Kävin myös hakemassa toisen uusista hevosista, joka muutti Speedlimitiin, nimitäin Turskan joka on aiemmin työskennellyt keskiaikaisratsastuksen parissa. Kisoista lähdin jo kolmen aikaan sillä matka Poriin olisi pitkä ja ajokelien oli luvattu huononevan illalla joten lähtö aikasempaa oli pakollista. Porin suunnassa minulla oli vielä pakollisia tehtäviäkin vaikka uupumus Poriin saapuessa olikin jo aikamoinen. Kyllä tuli moneen kertaan matkan aikana hymyiltyä todella leveästi ja onnellisesti. Olin haastanu itseni ja vieläpä sijoittunut. Fiilis on vieläkin mahtava ja innostus keppihevosiin yli sadan prosentin. Onnellisempi ei voisi olla.

torstai 27. huhtikuuta 2017

296# Ready to go

En voi hypettää asuani liikaa!

Ja tämä on tosi. Ostin ihastuttavan pikkutakin ja sain isältäni valkoisen kauluspaidan lainaksi kür-luokkaani varten. Kävin myös ostamassa pohjallisest urheilutossut ja en voi sanoin kuvailla kuinka paljon mukavampi niillä on mennä kuin lenkkareilla. Bitten suitsia tuli uusittua ja kertakaikkiaan olen valmis lähtemään SM-kisoihin! Tässä muutama teaser kuva!







Nähdään SM-kisojen parissa!