sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

297# SM-kilpailut

Päätähuimaavasta jännityksestä sijoille

Hei! Nyt on aika viimein puhu SM-kisoista ja sen päivän tapahtumista. Aloitetaan aivan alusta ja lähdetään uppoutumaan tämän aivan uskomattoman päivän saloihin.

Lähdimme aamulla seitsemän aikaan kohti Vantaata - tarkalleen ottaen Tikkurilaa - ja fiilikset olivat kaaoksen omaiset. Minulla oli kolmen tunnin ajon aikana henkisten voimien keräys käynnissä, mutta pelkäsin jo pahinta. Pelkäsin mokaavani radan kokonaan, unohtavani sen, unohtavani musiikin ja niin edelleen, mutta sain tuupattua ne ajatukset pois mielestäni. Matka sujui joutuisasti ja pian olimmekin paikan päällä. Pääsimme nopeasti sisään ja ihmisiä olikin tullut jo aikamoinen määrä paikan päälle. Olin yllättynyt siitä kuinka nopeasti rannekkeiden jne. saaminen tapahtui. Olin henkisesti ja fyysisesti valmistautunut jonottamaan enemmän kuin muutaman minuutin. Pakko sanoa, että oli toimiva syteemi! Sisälle kilpailu- ja myyntialueelle pääsimme vasta klo 11 ja ensimmäisenä suuntasinkin hakemaan tilaamaani hevosta Sailalta. Minulla meni lähes puolituntia päästä Sailan ja hänen pöytänsä lähettyville ja pakko sanoa, että myyntialue oli minusta aivan liian ahdas ja välillä teki mieli karjaista ympäröiville ihmisille, että voisivatko he hieman varoa mihin olivat menossa, mutta ujona ihmisenä jäin ihmisten tallomaksi ennen kuin saavutin tavoitteeni ja myyntialueelle en palannut ennen kisan loppua sillä tunsin oloni enemmän kuin epämukavaksi.


Minä ja Bitte katsomassa meitä edeltävän ratsukon suoritusta.

Aloituspuhe alkoikin jo kahdeltatoista jonka jälkeen menin vaihtamaan vaatteeni ja valmistauduin verkkaan lähtemistä. Pakko sanoa, että lihakset tuntuivat aivan kamalilta jo ennen verryttelyä, joka luultavasti johtui päätähuimaavasta jännityksestäni. SM-kilpailut olivat ja tulevat aina olemaan suurin kilpailu johon olen osallistunut. Suurimmat kisat jossa olen itse käynyt ennen SM-kilpailuja olivat n. 30 hengen kisat ja 1100 ihmisen edessä ja tuntemattomien tuomareiden edessä esiintyminen jännitti minua kauheasti. Puoli yksi menin verryttelemään ja verryttelin noin puolituntia ennen kuin oli oman suoritukseni vuoro. Minua hirvitti aivan kauheasti, mutta paikan päällä olevat omat ns. kannustusjoukot kyllä helpottivat oloani hurjasti. Aloitin sitten ratani jännitystä täynnä ja muutama paha töppäys radalla tuli ja ajattelin, että se oli siinä. Ratsastin radan kuitenkin loppuun miettimättä seurauksia.

Ratavideo kür-luokan suorituksestani.

Radalta päästyäni menin äkkiä pukuhuoneille ja hankkiuduin takistani eroon. Olin paniikinsekaisin tunnelmin mennyt takaisin isäni ja Liisan luokse. Yritin vain tasaannuttaa hengitystäni ja estää kyynelten tulvimisen silmistäni. Koin, että olin juuri mennyt elämäni huonoimman radan satojen ihmisten edessä, sekä vienyt varmasti joltain paremmalta ihmiselta paikan kürista. Voi olla, että negatiiviset ajatukset olivat tulleet järkyttävän jännityksen sivuvaikutuksena ja nähtyäni niin monta tasaisasta suoritusta. Voi olla, että en ollut myöskään kovinkaan optimistinen. Isä tokaisi paluu matkallakin, että olin aivan valkoinen ja hän todella pelkäsi, että pyörtyisin siihen paikkaan! Haha. Onneksi pysyin ihan tajuissani. Pakko myöntää, että minä en sijoituksia lähtenyt hakemaan. Lähdin haastamaan itseäni ja katsomaan selviänkö tuollaisen paineen alla ja olenko valmis tuolle tasolle.

Luokan jälkeen kävin ostamassa itselleni juotavaa sillä kaipasin nopeasti sokeria ja jotain juotavaa. Rauhoittumisen jälkeen ihastelin hetken turnajaisesitystä ja vein Lahjan uudelle omistajalleen. Pian kuulutettiin, että kür-luokan tulokset olivat valmiit ja, että palkintojen jako alkaa. Kompuroin paikalle vaihdetuissa vaatteissani ja menin muiden joukkoon kuuntelemaan palkintojen jakoa. En odottanut sijoitusta, sillä kuten aikaisemmin mainitsin koin, että ratani oli epäonnistunut. Kun tajusin, että sijoittuneita olisi kuusi ajattelin, että ehkä me yllettäisiin kuudennelle. Ei. Ehkä viidennelle? Ei. Neljäs ja viimeinen mahdollsuutemme. Ei. Se oli siinä. Olin varma, että nyt minulla ei ollut enää mahdollisuuksia sijoituksiin ja istuinkin hetkeksi portaikolle sillä jalat olivat edelleen jännityksestä hieman kankeana. Kuulutettiin, että siirrytään kolmeen parhainpaan suoritukseen ja tapani mukaan en odottanut liikoja, mutta minun suureksi yllätyksekseni Bitten nimi kajahti mikrofoniin ja kompuroin palkintojen jakoon onnellisena 3. sijastamme! Sitä onnen ja yllättyneisyyden määrää. En voisi olla onnellisempi hevosenomistaja. Bitte oli yllättänyt taas minut ja omista töppäyksistäni huolimatta olimme yltäneet kolmen parhaimman joukkoon viidestätoista osallistujasta!

Ottamani kuva palkinnoista pukuhuoneesta palkintojen jaon jälkeen.

Pisteitä tuli tasaisesti 6-7,5 väliltä, mutta lisätystä laukasta pisteitä sain vain 5,5 josta en suinkaan ollut yllättynyt. Seiskoja oli ropissut lisätystä käynnistä ja passagesta, jotka taisivatkin olla vahvuuteni. Kaikkein yllättynein olin siitä, että 7,5 pisteet - eli korkein pistemääräni teknisistä pisteistä - olin saanut laukkapiruetista, jossa kommenttina on ''hyvä voima''. Pakko sanoa, että se tuli puhtaasti yllätyksenä. Taiteellisista pisteistä oli ropissut kaseja, mutta myös muutama 6,5. Parhaimmat pisteet sain vaikeuasteesta, josta tuli 8,5 pistettä. Kasit olivat tulleet musiikista ja sen tulkinnasta, sekä ratsastajan katseesta ja ryhdistä. Pakko sanoa, että kyllä se riski kannatti! Onnellisena selvisin radasta 69% prosenteilla!

Kisojen h-hetken jälkeen otin rauhallisemmin ja ihastelin kisatunnelmaa. Toki myös näin tuttuja ja juttelin niitä näitä. Kävin myös hakemassa toisen uusista hevosista, joka muutti Speedlimitiin, nimitäin Turskan joka on aiemmin työskennellyt keskiaikaisratsastuksen parissa. Kisoista lähdin jo kolmen aikaan sillä matka Poriin olisi pitkä ja ajokelien oli luvattu huononevan illalla joten lähtö aikasempaa oli pakollista. Porin suunnassa minulla oli vielä pakollisia tehtäviäkin vaikka uupumus Poriin saapuessa olikin jo aikamoinen. Kyllä tuli moneen kertaan matkan aikana hymyiltyä todella leveästi ja onnellisesti. Olin haastanu itseni ja vieläpä sijoittunut. Fiilis on vieläkin mahtava ja innostus keppihevosiin yli sadan prosentin. Onnellisempi ei voisi olla.

torstai 27. huhtikuuta 2017

296# Ready to go

En voi hypettää asuani liikaa!

Ja tämä on tosi. Ostin ihastuttavan pikkutakin ja sain isältäni valkoisen kauluspaidan lainaksi kür-luokkaani varten. Kävin myös ostamassa pohjallisest urheilutossut ja en voi sanoin kuvailla kuinka paljon mukavampi niillä on mennä kuin lenkkareilla. Bitten suitsia tuli uusittua ja kertakaikkiaan olen valmis lähtemään SM-kisoihin! Tässä muutama teaser kuva!







Nähdään SM-kisojen parissa!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

295# Maastoilun iloa

Jos se kesäkin tulisi..

Kesää ei näy ja lunta tiippuu taivaalta vähän väliä. Illallakin pakastaa ja minun turhautumiseni on huipussaan, mutta onneksi ulkona pärjää ainakin osan päivästä kun ollaan muutaman asteen plussan puolella. Kylmä ei tunnu loppuvan ja helleet ovat kaukana näköpiiristä. Olisipa kesä! Epäonneakin on ollut matkassa sillä viime keskiviikkona olin liikenneonnettomuudessa, jossa auto ajoi minua päin kun olin pyörällä menossa kouluun. Pahempaa ei sattunut, mutta ollut lihakset sen verran kipeinä ja jaloissa sen verrna komeat mustelmat, että SM-kisoihin treenaaminen ei ole tullut kysymykseenkään.

Olin tänään hieman maastoilemassa ja muutenkin kuvaamassa Bitteä ja Kakea sillä kuvien puute on ollut huipusaan viimeisten viikkojen aikana. Eipä tässä muuta. Nauttikaa kuvista jotka onnistuivat retken aikana! Ikävikseni huomasin tosi monen kuvan olleen menneen pilalle huonon valotuksen takia.









Nähdään taas pian!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

294# Keppihevosten rollkur

Aihe jota ei kylliksi olla käsitelty

Luin tästä hiljattain postauksen jonkun toisen harrastajan blogista, joka tosin oli jo pidemmän aikaa kerinnyt blogissa lojumaan. Aihetta on myös käsitelty SKH-foorumilla, mutta nyt itse haluaisin esittää aihetta keppihevosharrastuksen parista.

Mikä ensinnäkin on rollkur ja mihin vetää raja? Rollkur on kiistanalainen hevosten harjoitusmenetelmä, jossa hevosen kaulaa taivutetaan äärimmilleen verrattain pitkiä aikoja (Wikipedia), jota voidaan selvästikkin harjoittaa myös keppihevosten parissa. Rollkur voi keppihevosten suhteen aiheuttaa saumojen repeämistä ja heikkenemistä, täytteiden ns. pilalle menemistä eli täytteet liikkuvat tai siirtyvät väärin joka pilaa hevosen muodon. Rollkur voi myös aiheuttaa suun rikkoutumista vahvasta ohjasotteesta johtuen.

Myös keppihevosharrastuksen ihanne on, että hevonen liikkuu pyörenä, hyvin muodossa ja koottuna, mutta milloin tietää milloin on mennyt liian pitkälle hakiessaan sitä täydellistä muotoa ja peräänantoa jota kaikki ihannoivat. Eli mistä tiedät mikä on rollkur ja mikä ei? Rollkur on helposti tunnistettavissa luotilinjan avulla joka on yksinkertainen ''kaava'', joka piirretään hevosen niskan ja pään liittymäkohdasta kahden viivan avulla.


Yllä olevassa kuvassa edesmennyt welsh ori Prinssi on hieman luotilinjan takana, mutta tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kuvassa käytettäisiin rollkuria. Ori liikkuu pyöreästi, mutta ei toivotusti luotilinjan omaisella paikalla. Liika kokoaminen ei kuitenkaan koskaan ole hyväksi. On kuitenkin hyvä huomioida, että orin kangas ei ole ollenkaan rytyssä tai painunut kasaan. Rollkur on äärimmäinen kokoaminen jolloin hevosen turpa on melkein kiinni ryntäissä.



Yllä olevissa kuvissa molemmat hevoset ovat täydellisesti luotilinjan mukaiset ja täten ovat hyvin pyöreinä ja koottuina ilman minkäänlaista pakottamista tai repimistä. Tämä on kaikkein toivotuin, mutta ei suinkaan jokaisen harrastajan ihanne muoto. On ikävä huomata, että jotkut ihmiset käyttävät jokapäiväisesti rollkuria tai kokoavat hevosteen luotilinjan taakse sillä se näyttää heistä kauniimmalta tai ns. kokoaa hevosta paremmin kuin tälläinen luotilinjan mukainen kokoaminen.

Alla oleva hevonen on taas hyvin paljon luotilinjan takana. On myös huomioitava, että hevosen turpa on melkein kiinni ryntäissä ja, että hevosen kangas on rypistynyt kaulan ja leuan liittymäkohdassa. Tätä kuvaa voimme käyttää jo esimerkkinä rollkurista. Valitettavasti luultavasti kaikki ovat siihen joskus syyllistyneet niin vahingossa kuin tahallisestikkin - kuin myös epäonnisena minäkin. Kuvan hevonen ei kuitenkaan ole kärsinyt saumojen tai täytteiden parissa, vaikka näitä epäonnisia kuvia löytyykin. Rollkur on minulle absoluuttinen ei nykyään ja olen työnskennellyt paljon jämäkän, mutta kevyen ohjastutuman parissa. 


Mitä mieltä itse olet rollkurista keppihevosten parissa?

tiistai 11. huhtikuuta 2017

293# Aivan huikea fiilis

Mistä on kyse?

SM-kisat lähestyvät ja noin kolmen viikon päästä olen tanssahtelemassa kür-radalla Vantaalla satojen silmien edessä. Sanotaanko, että jännityksen määrä kasvaa mitä lähemmäs tätä päivämäärää päästään. Näin melkein jo painajaistakin kür-radastani joka meni aivan päin puuta. Ja sitten asiaan!

Muutama päivä sitten kuulin, että Aisku alkaa valmentamaan myös Porissa. Ensimmäinen Porin valmennus oli sunnuntaina (9.4.) ja tottakai itse olin valmennettavien joukossa. Tottakai olin enemmän kuin mielissäni, että pääsin kouluvalmennukseen Aiskun silmien alle juuri ennen SM-kisoja. Valmennus paikalle päästyäni kuitenkin pieni jännitys oli läsnä, sillä olinhan ollut viimeksi valmennuksessa viime talvena.

Kuva CasteHelmi Cupista 25.2.2017

Valmennus alkoi tavallisella lämmittelyllä. Piti kulkea pitkänä ja rentona joka ei tietenkään ollut Bittelle ongelma. Lämmittelimme ravissa ja laukassa. Ensimmäinen korjattava asia oli ohjaskäteni. Käteni on aina aivan liian matalalla ja ongelma oli jatkuva. Valmennus jatkoi kokoamisella laukassa. ''Käsi! Aseta! Lyhennä, hevonen ylös ja muista ponnistava jalka'' olivat koko valmennuksen ongelma. Käsi on pidettävä ylhäällä ja kantaen hevosta. Ei kuitenkaan kiinni hevosen kaulassa. Hevonen tulee asettaa. Askeleen tulee olla lyhyt ja hevosen korkea, mutta koottu. Kuitenkin onnistuneita pätkiä tuli jatkoittain.

Kun tietää onnistuneensa jossakin asiassa on loistava fiilis. ''Hei, nyt mä osasin tän jutun.''

Seuraavaksi jatkoimme ravitehtävien parissa. Työnskentelimme varsinkin lisätyn ravin kanssa. ''Lanne mukaan. Lanteesta se liike ponnistaa!'' Ja kyllähän se muuten ponnistikin.

Passagen parissa työnskentely oli ehkä kaikkein absoluuttin flow-fiiliksen takaaja. Jalat menee eteen asti eikä vain polvi. Jousto ja tahti eivät olleet minulle ainakaan aluksi suurikaan ongelma, mutta ongelma on se, että alan kiirehtimään liikkeen kanssa ja niin ei saisi käydä. Hidas, hidas, mutta tarmokas. Hevonen myötäytyy liikkeeseen ja uskomaton fiilis tuli siitä, että minä oikeasti sain sen onnistumaan muutaman metrin ajan. Se on huikea fiilis kun ymmärtää osaavansa ja saa kehun siitä.

Suosikki tehtäväni oli ehdottomasti viimeinen tehtävä jossa työskenneltiin laukassa ja piruettin parissa. ''Hiukan voit odottaa - piruetti voi olla hitaampikin! Hyvä''

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

292# Vanha tuttu

Legend saapui tiloille!

Minun piti kirjoittaa tämä postaus jo viime kuussa, mutta motivaationi blogin pitämiseen on ollut nollan puolella. Kasvava seuraaja määrä Instagramissa ja YouTubessa saavat minut stressaamaan kuvien postaus ajankohdista ja videoiden tekemisestä joten blogi on jäänyt hännille. Myös kiire koulussa on aiheuttanut minulle sosiaalisenmedian aivokuoleman. Aktiivinen minä olen kuitenkin ollut koko ajan ratsastelemaan.

Tosiaan viime kuun puolella Legend saapui jälleen Speedlimitin tiloille. Meillä oli mukava päivä johon liittyi ratsastusta, kuvaamista, että ompelemista. Piia otti myös vanhan tuttuni Ronjan jolla pääsinkin pitkästä aikaa menemään. Piialla oli mukana myös Alex - jota kuvissa näy - johon ihastuin aivan totaalisesti. En viitsi hirveästi selostaa mitään kovinkaan turhaa sillä aikani ja jaksamukseni ovat edelleen vähäiset joten nauttikaa muutamasta kuvasta. Kaikista kuvista kiitos Piialle!