Päätähuimaavasta jännityksestä sijoille
Hei! Nyt on aika viimein puhu SM-kisoista ja sen päivän tapahtumista. Aloitetaan aivan alusta ja lähdetään uppoutumaan tämän aivan uskomattoman päivän saloihin.
Lähdimme aamulla seitsemän aikaan kohti Vantaata - tarkalleen ottaen Tikkurilaa - ja fiilikset olivat kaaoksen omaiset. Minulla oli kolmen tunnin ajon aikana henkisten voimien keräys käynnissä, mutta pelkäsin jo pahinta. Pelkäsin mokaavani radan kokonaan, unohtavani sen, unohtavani musiikin ja niin edelleen, mutta sain tuupattua ne ajatukset pois mielestäni. Matka sujui joutuisasti ja pian olimmekin paikan päällä. Pääsimme nopeasti sisään ja ihmisiä olikin tullut jo aikamoinen määrä paikan päälle. Olin yllättynyt siitä kuinka nopeasti rannekkeiden jne. saaminen tapahtui. Olin henkisesti ja fyysisesti valmistautunut jonottamaan enemmän kuin muutaman minuutin. Pakko sanoa, että oli toimiva syteemi! Sisälle kilpailu- ja myyntialueelle pääsimme vasta klo 11 ja ensimmäisenä suuntasinkin hakemaan tilaamaani hevosta Sailalta. Minulla meni lähes puolituntia päästä Sailan ja hänen pöytänsä lähettyville ja pakko sanoa, että myyntialue oli minusta aivan liian ahdas ja välillä teki mieli karjaista ympäröiville ihmisille, että voisivatko he hieman varoa mihin olivat menossa, mutta ujona ihmisenä jäin ihmisten tallomaksi ennen kuin saavutin tavoitteeni ja myyntialueelle en palannut ennen kisan loppua sillä tunsin oloni enemmän kuin epämukavaksi.
Minä ja Bitte katsomassa meitä edeltävän ratsukon suoritusta.
Aloituspuhe alkoikin jo kahdeltatoista jonka jälkeen menin vaihtamaan vaatteeni ja valmistauduin verkkaan lähtemistä. Pakko sanoa, että lihakset tuntuivat aivan kamalilta jo ennen verryttelyä, joka luultavasti johtui päätähuimaavasta jännityksestäni. SM-kilpailut olivat ja tulevat aina olemaan suurin kilpailu johon olen osallistunut. Suurimmat kisat jossa olen itse käynyt ennen SM-kilpailuja olivat n. 30 hengen kisat ja 1100 ihmisen edessä ja tuntemattomien tuomareiden edessä esiintyminen jännitti minua kauheasti. Puoli yksi menin verryttelemään ja verryttelin noin puolituntia ennen kuin oli oman suoritukseni vuoro. Minua hirvitti aivan kauheasti, mutta paikan päällä olevat omat ns. kannustusjoukot kyllä helpottivat oloani hurjasti. Aloitin sitten ratani jännitystä täynnä ja muutama paha töppäys radalla tuli ja ajattelin, että se oli siinä. Ratsastin radan kuitenkin loppuun miettimättä seurauksia.
Ratavideo kür-luokan suorituksestani.
Radalta päästyäni menin äkkiä pukuhuoneille ja hankkiuduin takistani eroon. Olin paniikinsekaisin tunnelmin mennyt takaisin isäni ja Liisan luokse. Yritin vain tasaannuttaa hengitystäni ja estää kyynelten tulvimisen silmistäni. Koin, että olin juuri mennyt elämäni huonoimman radan satojen ihmisten edessä, sekä vienyt varmasti joltain paremmalta ihmiselta paikan kürista. Voi olla, että negatiiviset ajatukset olivat tulleet järkyttävän jännityksen sivuvaikutuksena ja nähtyäni niin monta tasaisasta suoritusta. Voi olla, että en ollut myöskään kovinkaan optimistinen. Isä tokaisi paluu matkallakin, että olin aivan valkoinen ja hän todella pelkäsi, että pyörtyisin siihen paikkaan! Haha. Onneksi pysyin ihan tajuissani. Pakko myöntää, että minä en sijoituksia lähtenyt hakemaan. Lähdin haastamaan itseäni ja katsomaan selviänkö tuollaisen paineen alla ja olenko valmis tuolle tasolle.
Luokan jälkeen kävin ostamassa itselleni juotavaa sillä kaipasin nopeasti sokeria ja jotain juotavaa. Rauhoittumisen jälkeen ihastelin hetken turnajaisesitystä ja vein Lahjan uudelle omistajalleen. Pian kuulutettiin, että kür-luokan tulokset olivat valmiit ja, että palkintojen jako alkaa. Kompuroin paikalle vaihdetuissa vaatteissani ja menin muiden joukkoon kuuntelemaan palkintojen jakoa. En odottanut sijoitusta, sillä kuten aikaisemmin mainitsin koin, että ratani oli epäonnistunut. Kun tajusin, että sijoittuneita olisi kuusi ajattelin, että ehkä me yllettäisiin kuudennelle. Ei. Ehkä viidennelle? Ei. Neljäs ja viimeinen mahdollsuutemme. Ei. Se oli siinä. Olin varma, että nyt minulla ei ollut enää mahdollisuuksia sijoituksiin ja istuinkin hetkeksi portaikolle sillä jalat olivat edelleen jännityksestä hieman kankeana. Kuulutettiin, että siirrytään kolmeen parhainpaan suoritukseen ja tapani mukaan en odottanut liikoja, mutta minun suureksi yllätyksekseni Bitten nimi kajahti mikrofoniin ja kompuroin palkintojen jakoon onnellisena 3. sijastamme! Sitä onnen ja yllättyneisyyden määrää. En voisi olla onnellisempi hevosenomistaja. Bitte oli yllättänyt taas minut ja omista töppäyksistäni huolimatta olimme yltäneet kolmen parhaimman joukkoon viidestätoista osallistujasta!
Ottamani kuva palkinnoista pukuhuoneesta palkintojen jaon jälkeen.
Pisteitä tuli tasaisesti 6-7,5 väliltä, mutta lisätystä laukasta pisteitä sain vain 5,5 josta en suinkaan ollut yllättynyt. Seiskoja oli ropissut lisätystä käynnistä ja passagesta, jotka taisivatkin olla vahvuuteni. Kaikkein yllättynein olin siitä, että 7,5 pisteet - eli korkein pistemääräni teknisistä pisteistä - olin saanut laukkapiruetista, jossa kommenttina on ''hyvä voima''. Pakko sanoa, että se tuli puhtaasti yllätyksenä. Taiteellisista pisteistä oli ropissut kaseja, mutta myös muutama 6,5. Parhaimmat pisteet sain vaikeuasteesta, josta tuli 8,5 pistettä. Kasit olivat tulleet musiikista ja sen tulkinnasta, sekä ratsastajan katseesta ja ryhdistä. Pakko sanoa, että kyllä se riski kannatti! Onnellisena selvisin radasta 69% prosenteilla!
Kisojen h-hetken jälkeen otin rauhallisemmin ja ihastelin kisatunnelmaa. Toki myös näin tuttuja ja juttelin niitä näitä. Kävin myös hakemassa toisen uusista hevosista, joka muutti Speedlimitiin, nimitäin Turskan joka on aiemmin työskennellyt keskiaikaisratsastuksen parissa. Kisoista lähdin jo kolmen aikaan sillä matka Poriin olisi pitkä ja ajokelien oli luvattu huononevan illalla joten lähtö aikasempaa oli pakollista. Porin suunnassa minulla oli vielä pakollisia tehtäviäkin vaikka uupumus Poriin saapuessa olikin jo aikamoinen. Kyllä tuli moneen kertaan matkan aikana hymyiltyä todella leveästi ja onnellisesti. Olin haastanu itseni ja vieläpä sijoittunut. Fiilis on vieläkin mahtava ja innostus keppihevosiin yli sadan prosentin. Onnellisempi ei voisi olla.
